“You can see it’s a clean break. That’s good. It will heal more easily, more quickly.” – Twilight, Uusikuu

Kyllä vain, selkeä murtuma luussa ja selkeä ero parisuhteessa paranee helpommin ja nopeammin.

Kyseinen lausahdus tosiaan sai meikäläisen poraamaan, kun tässä eräänä iltana luin Uusikuu-kirjaa. Itsekin kyllä hieman kummeksuin reaktiotani, koska kyseinen kirja on luettu ja elokuva katsottu aika monta kertaa, joten juonen käänteet tosiaankin ovat täysin tuttuja. Taisi lausahdus porautua syvälle sisimpään, koska kokemuksia omassa elämässäkin erilaisista parisuhdekiemuroista on. Oman lisänsä tunne ryöpylle antoi taatusti kyllä viime aikoina hartioille kasautunut stressi. Mutta itku silloin tällöin puhdistaa ja keventää sopivasti mieltä.

Jonkinlaisesta negatiivissävytteisyydestä huolimatta tuo lause on kuitenkin niin jämäkkä ja päättäväinen. Siinä kuvastuu myös tietynlainen ironia. Mutta ennen kaikkea lause on totta! Itse lisäsin sen yhdeksi lausahdukseksi muiden minun elämässäni tärkeiden iskulauseiden ja sanontojen joukkoon. Asioista irti päästäminen ja eteenpäin meneminen ovat tärkeitä asioita elämässä, mutta jotta ne toteutuvat on asiat ensin tunnustettava itselleen. Kaikessa voi nähdä uusia mahdollisuuksia!

Sana suvaitsevaisuus tuo yleensä heti mieleen erilaisuuden hyväksymisen. Suvaitsevainen ihminen kunnioittaa muiden mielipiteitä, vaikka ne eriäisivät omista, eikä tuomitse ihmisiä pelkän ulkoisen olemuksen perusteella. Suvaitsevaisuus voi näkyä monin eri tavoin: rasismin välttämisenä, avustusjärjestössä toimimisessa, hoiva-ammatissa tai yksinkertaisissa arkisissa toimissa muut huomioiden ja hyväksyen.

Suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus liitetään siis usein ulkoisiin asioihin: esimerkiksi mustavalkoiseen ja luokittelevaan ajatteluun muista. Mutta voiko suvaitsevaisuus olla laajempikin käsite? Onko ihminen suvaitsevainen, jos hän hyväksyy muut, muttei arvosta itseään?

Oman itsensä arvostaminen ja hyväksyminen ehkä unohdetaan nykyisin liian usein. Ihmisiä arvotetaan liikaa pelkän työpanoksen mukaan, jolloin ihminen alkaa itsekin arvioimaan itseään suoritettujen tehtävien perusteella. Suvaitsevaisuus itseä kohtaan ainutlaatuisena yksilönä saattaa siis olla hieman kateissa.

Itse itseäni olen aina pitänyt suvaitsevaisena ihmisenä, jopa ehkä tavanomaista ihmistä suuremmalla empaattisuudella varustettuna. Vasta viime aikoina olen oikeastaan useamman keskustelun myötä havainnut olevani kyllä hyväksyvä muita koskevissa asioissa, mutta aika ajoin äärimmäisen suvaitsematon itseäni kohtaan. Olen monessa tilanteessa mustavalkoisesti määrittänyt itselleni raja-arvot erinomainen ja surkea, joilla ei ole välimaastoa. Mikäli siis en onnistu täysin, olen surkea ja mikäli joskus epäonnistun jossain, sekin tekee minusta totaalisen surkean ja epäonnistuneen ihmisen. Olen siis ollut yli-perfektionisti, jos niin voi ilmaista, ja olen joissain asioissa kaiketi vieläkin. Voinkin omakohtaisin kokemuksin antaa neuvon, ettei se kannata.

Määrätietoinen ja itsensä suvaitseva ihminen on täysin eri asia kuin ylimielinen, itserakas pöyhkeilijä. Ensimmäinen näistä on se, mitä kannattaa tavoitella. Monessakin tilanteessa helpommin sanottu kuin tehty, mutta voin taata, että edes yrittäminen on vaivan arvoista. Tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa on muistettava pitää huolta itsestään - sillä juuri sinä itse olet itsellesi se tärkein.

Miehillä on tapana valittaa tyttöystävästään, vaimokkeestaan tai aviopuolisostaan, joka suuttuu aika ajoin ihan turhista. Naisilla kun on tapana liioitella asioita. Puolestaan naiset päivittelevät miestensä välinpitämättömyyttä, ajattelemattomuutta ja tunteettomuutta. Miehet vain katsovat kaveriporukalla lätkää ja unohtavat puolisonsa tyystin. Mutta mistä tämä kaikki johtuu? Mies kun ei tunnu ymmärtävän miksi nainen suuttuu, kun hän ei ehtinyt sovitulle lounaalle, eikä nainen voi ymmärtää miten mies voi olla niin välinpitämätön tehtyään hänelle oharit. Missä mättää?

Omakohtaisiin kokemuksiini nojaten perustelen itse näitä konflikteja sukupuolten erilaisilla tavoilla kommunikoida ja hoitaa ihmissuhteitaan - myös kaverisuhteitaan. Me, eri sukupuolet, vain puhumme eri kieltä.

Aloitetaanpa vaikkapa naisista. Meillä naisilla on tapana pohtia asioita ylenmääräisesti. Haluamme kaikelle selityksen ja jos sitä ei ole, “järkeilemme” sen omassa päässämme. Usein toki saattaa mennä metsähallituksen puolelle, koska emme mekään mitään ajatuksenlukijoita ole. Mutta huonompikin selitys on naisen mielestä parempi kuin ei ratkaisua ollenkaan. Pohdiskelemmekin kaikkea koko ajan, ruokaa laittaessamme tai lempiohjelmaa seuratessamme.

Organisointimme ajatuksista siirtyy myös käytännön elämäämme. Suunnittelemme milloin tapaamme ystäviä, milloin vietämme laatuaikaa rakkaan kanssa ja milloin hoidamme työt. Tämän vuoksi naiset haluavat, että sovitut asiat pitävät - muutoin suunnitelmat ja järjestelyt menevät pieleen.

Miehet puolestaan useimmin ovat hetkessä eläjiä. Heidän mielestään naisten ylenpalttinen ajattelu on turhaa stressaamista - kyllähän asioilla on tapana hoitua. Kun mies siis vaikkapa istahtaa lätkämatsin ääreen, kykenee hän ihailtavasti keskittymään pelkästään siihen - maailmassa ei sillä hetkellä ole muita kuin hän ja Jaroslav Jagr.

Mies hoitaa ihmissuhteitaan tähän samaan, hetkessä elämisen, tapaan. Suurempien suunnitelmien tekeminen on turhaa. Jos illalla tekee mieli lähteä kavereiden kanssa bisselle, voi sen asian hoitaa sitten. Mikäli kaveri ei jostain syystä sitten lähipubiin ilmestykään, ei ole syytä hermostua, hänelle varmaan tuli vain jotain muuta menoa.

Ilmankos siis soppa on valmis! Molemmat hoitavat asiansa eri tavoin, eikä kumpikaan ymmärrä miksi toinen tekee toisin.

Mutta hyvät, miehet, naisenne eivät suinkaan suutu ja mäkätä teille tyhjästä. He ovat nähneet vaivaa, ajatustasolla ja todennäköisesti laittautumallakin, sovittua asiaa varten, joten vähintä mitä voitte tehdä, on kunnioittaa sitä. Nainen siis pitää puheitanne lupauksena, jotka on pidettävä tai vähintäänkin ilmoitettava ajoissa, jos muutoksia tulee.

Ja vastaavasti, hyvät, naiset, miehenne eivät suinkaan tee, tai pikemminkin jätä tekemättä, asioita ilkeyttään. He eivät vain välttämättä koe ilmoittamista tarpeelliseksi tai ovat niin keskittyneitä puuhiinsa, että asia vain vahingossa unohtuu. Me, naiset, voisimme siis ottaa oppia tästä ihailtavasta tavasta keskittyä intensiivisesti vain yhteen asiaan kerralla. Aivan kaikkea ei tarvitse suunnitella ja aivan kaikkeen ei tarvitse keksiä syytä. Usein se ajatustenlukeminen ja liian hienot suunnitelmat menevät kuitenkin metsään.

Näin on kaikki ongelmat ratkaistu ja kaikki elävät elämänsä onnellisena loppuun asti!

Nainen oikuttelee ja osoittaa mieltä,

toisinaan sortuu ehkä näyttämään myös kieltä.

Nainen hidastelee ja puunaa,

välillä myös miehelle valittaa kun se vaan autoaan tuunaa.

Kaikesta tästä huolimatta osaa nainen myös rakkautta näyttää,

ja makuuhuoneessakin yllättäviä konsteja käyttää.

Nainen pitääkin läheisistään huolta,

osaten tiikeriemon tapaan pidellä omiensa puolta.

Monessa asiassa hyödyttää myös monimutkaiset aivot,

niillä kyetään tarvittaessa ratkaisemaan riidat ja raivot.

Nainen onkin monipuolinen pakkaus,

jonka tärkein ase moneen ongelmaan on rakkaus.

Tästä syystä näistenpäivässä on järkeä,

naisen rooli yhteiskunnassamme on oleellisen tärkeä.

Rakkaan serkkuni syntymäpäivän kunniaks piti kehitellä pien runon tynkä

Vuosia on taas yksi lisää kertynyt,

vaan onneksi henkinen ikä nuorena säilynyt.

Ikuisesti kun on nuori omassa mielessä,

eivät haittaa edes rypyt suu pielessä.

Kaikki tässä elämässä on asenteesta kii,

eli vauhti pysyy hurjana myös jatkossa, eiks nii?

Olen melkolailla fanaattinen rikossarjojen seuraaja: televisiota en loppupeleissä ehdi suuresti katsella, mutta vakio sarjoihin, joiden ääreen juutun, kuuluvat juurikin C.S.I., Criminal Minds, NCIS Rikostutkijat jne.

Pohtivan ja analyyttisen luonteen omaavana jään usein hetkeksi, tai usein ehkä useammaksikin, noiden sarjojen innoittamana miettimään ihmisen luonnetta ja persoonaa sekä sen kehittymistä. Lisää ajattelemisen aihetta antaa toki myös se, että nuo kyseiset sarjat ovat faktaperäisiä: niiden kaltaisia pahoja asioita valitettavasti tapahtuu, vieläpä hyvinkin paljon.

Keskeinen kysymys, jota mielessäni olen pyöritellyt, on se, että onko ihminen luonnostaan ja lähtökohdiltaan paha. Onko inhimillisyys ja nyky-yhteiskunnan säännöt siis vain meille opetettuja ja kasvatuksessa iskostettuja ajatuksia, joiden avulla pärjäämme tässä yhteisössä? Pienet lapsethan ovat toinen toisilleen melko ilkeitä: kiusaaminen ja syrjiminen mitä vähäpätöisimmistäkin syistä on yleistä. Kertooko se siis siitä, että ihmisluonto on paha ja ilkeä - muista piittaamaton? Vai heijasteleeko lasten suorasukainen käytös vanhemmilta ja muulta vaikutuspiiriltä omaksuttuja mielipiteitä ja pelkoja erilaisuutta kohtaan? Aikuiset itse kenties vain osaavat käyttäytyä tilannekohtaisesti ja tietävät, ettei kaikkea kannata sanoa ja näyttää. Tai sitten syy lasten suorasukaisen ilkeään käytökseen voi olla aivan jotain muuta, mitä tahansa: minän etsiminen, oikean ja väärän hakeminen, sosiaalisten taitojen opettelu, rajojen koettelu…

Jälkikasvun virheistä on usein kuitenkin tapana, erityisesti julkisella tasolla, syytellä kasvatusta ja kasvuolosuhteita. Voivatko rikollisen vanhemmat siis syyttää itseään epäonnistuneesta kasvatustyöstä? Onko rajoja kenties ollut liian vähän, rakkautta riittämättömästi ja kaveripiiri liian vastuuton? Jokaisen vanhemman on välillä varmasti syytä katsoa peiliin, mutta jokainenhan tekee joskus virheitä, eikä jokaisesta lapsesta silti tule paatunutta rikollista tai häirikköä. Voidaanko siis määritellä jokin tietty suuntaa-antava virhetaulukko, joka kertoo virheiden määrän tai laadun, joka johtaa huonoon lopputulokseen kasvatuksessa. Kuulostaa melko keinotekoiselta. Voiko kukaan siis täysin kyetä määrittelemään mikä on kenenkin vika ja miksi?

Omissa pohdinnoissani olen tullut siihen tulokseen, että pahuus, kuten niin moni muukin ominaisuus, syntyy molempien, perimän sekä ympäristön, yhteisvaikutuksesta. Meillä on perimässä geenejä, jotka altistavat meitä joillekin ominaisuuksille, mutta ympäristötekijöistä riippuen se ominaisuus joko ilmenee tai sitten ei. “Pahuuteen altistavia geenejä” omistavakin voi siis tosiaan olla täysin kunnollinen, vastuullinen ja hyvä ihminen sekä tietysti päinvastoin. Sitä, mitä me olemme ja miksi tulemme, ei siis ole pelkästään DNA:hamme kirjoitettuna.

Itse uskon kuitenkin vielä kolmanteen tekijään, jolla on hyvin suuri vaikutus vaikkapa juuri pahuuden ilmenemiseen: nimittäin omaan tahtoon. Jokainen tekee loppupeleissä valintansa aivan itse. Se, miten valitsemme, riippuu vain ja ainoastaan meistä itsestämme.

Enneagrammi-persoonallisuustesti

http://www.namaste.fi/enneagrammi

Tulos: 4. Luova individualisti

“Minusta tuntuu hyvältä se, että saan toteuttaa itseäni yksilöllisellä ja luovalla tavalla. Aistin herkästi erilaiset tunnelmat ja muiden ihmisten mielialat. Haluan erottua joukosta omana aitona itsenäni.”

Parhaimmillaan: luova, syvällinen ja ilmaisuvoimainen

Huonoimmillaan: loukkaantuva, oikutteleva, ylitunteellinen

Neloset ovat syvällisiä, tunteikkaita ja aidosti yksilöllisiä ihmisiä. He kokevat elämän monipuoliset sävyt herkästi ja oivaltavasti ja ammentavat usein tarkkanäköistä luovuuttaan sekä työhönsä että yksityiselämäänsä. Tunteet ovat Neloselle tärkeä mittari. Nelonen on yleensä hyvin perillä siitä, millaisia ajatuksia erilaiset ihmiset ja tilanteet hänessä herättävät. Nelosella on ainutlaatuinen kyky muuntaa kokemuksensa, vaikeat ja raskaatkin, merkitykselliseksi kauneudeksi. Neloselle on tärkeää, että hänen yksilöllinen kädenjälkensä näkyy kaikessa, mitä hän tekee. Usein Neloset löytävät jonkin taiteellisen ilmaisumuodon sisäiselle maailmalleen, mutta yhtä hyvin he voivat ammentaa luovuuttaan työhönsä, harrastuksiinsa tai pukeutumiseensa.

Neloset ovat samanlaisuudessaan hyvin erilaisia ja pelkkä tyypin kuvaileminen yhdenmukaisesti sotii Nelosen yksilöllisyyden kaipuuta vastaan. Nelonen asennoituu elämään vahvasti tuntien ja saattaa välillä jopa voimistaa tunteitaan ja kokemuksiaan oman mielikuvituksensa avulla. Nelonen sisäistää kokemuksensa ja ottaa asiat hyvin henkilökohtaisesti. Tämä saattaa näyttää ulospäin joskus yliherkkyydeltä, liioittelulta ja dramaattisuudelta. Neloset myös loukkaantuvat herkästi, jos kokevat tulleensa ohitetuiksi tai väärin ymmärretyiksi. Neloselle on tärkeää tuntea, että hänen ainutlaatuisuutensa ei jää muilta huomaamatta.

Nelonen kokee tinkimättömyyden ja aitouden hyvin tärkeäksi ilmaistessaan itseään ja hän odottaa tätä samaa intensiivisyyttä myös muilta. Joskus Neloselle on tärkeää vetäytyä omaan sisäiseen maailmaansa, pois ulkomaailman asettamilta rajoitteilta ja vaatimuksilta ja selvittää tunteidensa viesti itselleen. Nelonen saattaa jopa nauttia melankolian ja haikeuden tunteista. Neloset kokevat herkästi olevansa erilaisia ja että muut eivät ymmärrä heitä. Nelosten on vaikea käsittää asiallista tunteilemattomuutta ja he pitävät välillä muita ihmisiä pinnallisina ja ylipirteinä. Arjen ja tavallisuuden vierastaminen saattaa joskus tehdä Nelosesta myös epäkäytännöllisen ja erikoisuutta tavoittelevan.

Parhaimmillaan Nelonen on vahva, moniulotteinen ja intuitiivinen ihminen, joka ammentaa syvällisyyttä ja luovuutta kaikilla elämänsä alueilla. Neloset ovat erittäin persoonallisia, oivaltavia ja ainutlaatuisia ihmisiä, joille elämä on kiehtova mysteeri. Nelosen kyky tuntea ja kokea elämää syvästi tekee hänestä upean ja vahvan ystävän. Neloselle mitkään inhimilliset tunteet eivät ole vieraita ja hän on mitä suurin tuki hädän hetkellä. Nelonen voi olla yhtä aikaa vakava, hauska, haavoittuva ja emotionaalisesti vahva. Nelosten huumorintaju on usein juuri älykkään oivaltavaa ja rosoisen riemastuttavaa.

Mitä ystävyys on? Onko se jokailtainen puhelinsoitto? Onko se kaupungilla vietettyä aikaa yhdessä? Vai onko se kenties säännöllisiä tapaamisia ja kuulumisten vaihtoa?

Ystävyyttä on hyvin erilaista, eikä sille voida asettaa tiettyjä kriteereitä. Se on tietyllä tapaa kuin hyvä parisuhde, joka sisältää ylä- ja alamäkiä, mutta kestää kaikesta huolimatta. Siihen tarvitaankin kahden ihmisen välillä olevaa yhteyttä enemmän kuin pelkkiä säännöllisiä yhteisiä rutiineja.

Ystävyys ei siis välttämättä tarvitse tiettyä aikaa, paikkaa tai tapaa hoitaa sitä.

Kiitos kaikille ystävilleni siitä, että meidän välinen yhteytemme on säilynyt <3

Perjantaina 27.1. käytiin Lahden Tivolissa kuvailemassa uusia mallikuvia.

Oon erittäin tyytyväinen!! Kiitos Aki Anttila ja Johanna Loiri

Melkein jo ennen presidentinvaaleja oli selvää kuka mahtaa voittaa. Pekka Haaviston saama äänimäärä ja pääsy toiselle kierrokselle on kuitenkin suuri voitto. Se kertoo jotain yhteiskunnan muutoksesta. Olen ylpeä!

Pekka Haavisto on hieno ihminen ja edustaa hyviä arvoja.